Tavoitteet

 

 

Netti on täynnä hirveitä sivuja.
Sellaisia ei vain tule mieleen, kun niitä tarvittaisiin. Hyvien ja huonojen sivujen etsiminen on painajaismainen tehtävä naiselle, joka käyttää rajattomista vaihtoehdoista alle kymmentä sivua jatkuvasti ja surffailee just for fun - öö ei koskaan? Kaksi hirveintä sivua (yli kymmenen vuotta sitten itse tekemieni lisäksi) ovat päässeet nekin 2000-luvulle ja uusineet ilmeensä. Harmi - siis tehtävän puolesta. Käyttäjien puolesta onneksi.

Henkilökohtaisesti inhoan ammattikorkeakoulumme nettisivuja. Ne uusittiin joskus opintojeni alkutaipaleella. Tulos ei ollut yhtään sen parempi. Sivut ovat viidakko vailla (naisen) logiikkaa. Opiskelijajäsenten osallistuminen työryhmään ei tainnut vaikuttaa lopputulokseen.

Usein törmää sivuihin, joissa jotain oleellista puuttuu. Kuten täällä. Pikkuvikoja, helppo korjata? Kunhan ensin löytää paikalle. Jos löytää.

Sitä harvoin pohtii, mikä tekee sivuista hyvän tai huonon, mutta lopputuloksen huomaa. Arvostan sivuissa sitä, että niillä  on helppo navigoida, tiedot löytyvät loogisista asiayhteyksistä, yhteystiedot ovat helposti löydettävissä, tekstiä on vähän ja se on ytimekästä. En niinkään välitä siitä, miten visuaalisesti kauniit ne ovat. Minä surffaan tietojen perässä, en huvin vuoksi. En kaipaa liikkuvaa kuvaa tai hämmästyttäviä graafisia ratkaisuja. Olen siis tosikko.

By the way, viikonlopun ratoksi ja toisen tehtävän puitteissa tein jotain, jota en juurikaan ole harrastanut. Luin blogia. Jo alkoi huolestuttaa. Tulevaisuuden (unelma-)ammatti ei tunnukaan enää niin helpolta, kun sitä alkaa oikein miettiä lakien ja sääntöjen pohjalta. Verkossakin kirjoitellessaan saa olla tarkkana. Muistetaan se, toverit.

 

 

 

Kirjoittaminen on helppoa kuin lapsen tekeminen.
Vai eikö sittenkään? Alakaa aharistaa, kun  liiaksi miettii, mitä ja miten pitäisi olla. Verkko ja kaikki siihen liittyvä on eri planeetalta kuin printti. Minä olen samalta planeetalta printin kanssa.

Mitä tulee verkkoon, minä olen helppo. Haluan kaiken helposti. Haluan lukea helppoa tekstiä. Lyhyitä kappaleita, informatiivisia otsikoita, vähän asiaa, tärkein ensin. Jos printillä sääntöjä voi rikkoa ne osattuaan, kannattaako se verkossa?

Kaikessa, mitä verkossa kirjoitan ja miten nettisivuja kehitän, kuvittelen kohderyhmän kaltaisekseni. Kaiken pitää olla helposti saavutettavissa. Ohje "kolmella klikkauksella perille" on suoraan minun ajatusmaailmastani. Sitä kutsutaan käytettävyydeksi.
Tiedän, että suurin osa opiskelijoista ei ole kaltaisiani. Valtaosa käyttää internetiä sujuvammin, löytää etsimänsä nopeammin ja on kiinnostunut sen suomista mahdollisuuksista.

Mutta koska maailmaan mahtuu heitäkin, joille kaikki pitää tulla kuten Manulle illallinen, pysyn pinttyneissä tavoissani. Olen helppo, ja haluan tarjota helppoa. Olen myös vanhanaikainen. Ja inhoan linkkejä, jotka vievät pois sivuilta. Haluaisin niiden kaikkien avautuvan uuteen välilehteen. Ei uuteen ikkunaan, vaan välilehteen.

Ai niin, tämän päivän opetus. SAMOK:n intrassa pitäisi käydä useammin -edellinen käyntini on ehkä viime vuodelta. Mutta ei kerrota sitä Taikalle, hän ei ilahtuisi.

Pidetään se kirjoittaminen helppona ja hauskana, aivan kuten lapsen teko.

Tiistain puolen tunnin opetustuokiostakin jäi jotain käteen. Tällä kertaa laatu korvasi määrän?
Viestinnän ammattilaisten mielestä portaali-sanaa pitäisi välttää. Kotisivut on vanhanaikainen termi, jonka sijaan pitäisi käyttää nettisivuja. Julkaisujärjestelmä on eri asia kuin sisällönhallintajärjestelmä -älkää pyytäkö ainakaan minua selittämään, mikä se ero on. Jotain julkaisujärjestelmää kuitenkin pitäisi osata käyttää, jos haluaa päästä joskus oikeisiin oman alan töihin. Good to know.

Aloin miettimään omaa tilannettani tämän kaiken suhteen. En ole koskaan todella ymmärtänyt, mikä on portaali. Kotisivut lipsahtavat aika useinkin -en edes tiennyt sen olevan jotenkin vanhanaikainen tapa ilmaista asia. Julkaisujärjestelmiäkin osaan käyttää kahta erilaista -siitä tosin saan kiittää aktiivisuuttani kaikkialla muualla paitsi koulussa. Kiitos Kuplan ja Opiskelijan Kymenlaakson, olen käyttänyt vähän Bloggeria ja paljon Content Manageria.

Vielä vuosi sitten en ymmärtänyt julkaisujärjestelmistä mitään. Suoraan sanoen, julkaisujärjestelmät-kurssi viime keväänä ei avannut asiaa niin paljon kuin viime syksy töiden parissa teki. Tästä voinee vetää sellaisen johtopäätöksen, että täysin uuden asian eteen joutuminen jonkun kurssin puitteissa ei useinkaan ole paras vaihtoehto päästä kärryille.

Mutta mitä opin tällä kertaa? Jos haluan myydä tyhmille, käytän portaali-sanaa. Jos olen tekemisissä vanhempien ihmisten kanssa, kotisivut toimivat. Nuorille ja asiasta jotain tietäville täytyy puhua nettisivuista. Julkaisu- ja sisällönhallintajärjestelmiä ei kannata mainitakaan -sillä vain nolaa itsensä, kun niitä käyttää kuitenkin väärissä asiayhteyksissä.

Bloggaaminen ei olekaan niin helppoa.
Siitä voi tehdä myös vaikeaa. Kuten jo tiedettiin, bittiavaruus on täynnä blogeja. Normaaleilla ihmisillä ongelmana on erottua joukosta. Otsikointi kuulemma on aika tärkeää.
Noh, positiivisesti ajateltuna -minulla sitä ongelmaa ei ole. En halua erottua joukosta, en halua lisää lukijoita. Joten nappiin meni taas, yeah!

Keskiviikon paras vinkki oli "pitäkää blogit lyhyenä". I like it! Tämähän on siis sama kuin sähköpostin kanssa -vähemmän on enemmän. Aloitan heti tänään.

 

Ai niin, tunnilla mietittiin, miten blogilla saa aikaan keskustelua. Sehän on ihan helppoa! Vanha kunnon provosointi sopii tähänkin. Kasvissyöjät ovat urpoja! Lihansyöjät pitäisi teurastaa! Rakastan jenkkejä! Kaikki ulkomaalaiset pitäisi karkoittaa Suomesta! Pasila on ihan paska ohjelma! Ei ole liian vähän opintorahaa -on vain laiskoja opiskelijoita! Autourheilu on turhaa -eikä sitä paitsi ole edes urheilua! Yliopisto = yliarvostettu!
Tässä pääsisi myös asteen verran pidemmälle, mutta siitä saattaisi jo oikeasti leimautua tai tulla pidätetyksi. Käyttäkää mielikuvitustanne, toverit.

P.S. Nämä eivät olleet minun mielipiteitäni -kaikki...